Jo loppui vatulointi. Nyyh. Vampyyrien tanssi kyyneleet ja pilkkeet silmäkulmissa. Viimeisessä esityksessä Rouva Shakaali kolautti pelotonta tiedemiesparkaa maalaismakkaralla päähän, että taju meni, ja sylissään oleva kynttilä meinasi sytyttää johtokunnan palamaan. Taas olisi joutunut Alfred puhaltelemaan hänen sepalukseensa..
Abronsius on saanut eniten liikkumatilaa - myös sarjakuvan kehysten ulkopuolelle. On kivaa, että pojatkin lukee - Kama Sutraa, De Sadea ja Ovidiusta - if only. Ja Aristotelestä ja... Ambronsius - vaikka on huippuälykäs - meinaa koskettaa kiellä pakkasella jäistä rautaporttia - kohta hänelle olisi käynyt kuten Mikael Niemen Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä kun päähenkilö nuorena poikana iskettää kielensä pakkasella jäiseen metallitankoon kun sää on noin -52 astetta, mutta myös aikuisena, Nepalissa, pussailee pyhää kylttiä, ja on samassa liemessä, kieli kiinni pakastuneessa metallissa ja ei muuta kuin kusaista kuksaan, ja sillä liuottaa irti ;(
Professori Abronsius ( Antti Timonen ) on liekeissä.
Professori Abronsius ( Antti Timonen ) on kuin lentoon lähdössä.
Professori Abronsius ( Antti Timonen ) on kapellimestari Herbert von Karajan.
Professori Abronsius ( Antti Timonen ) on epäonnistunut pomminpurkaja.
Valitse oikea vaihtoehto
Minulle Abronsius laulavana on sekä Papageno että tämä hullu paratiisilintu jota Aku Ankka yrittää kuvata. Tai olla kuvaamatta
Tässä esi-isä professori #Ambrosius #kirjalaulu kohtaukselle #hktfi #vampyyrientanssi
Daven Pieni ja hento ote - Sarah & Alfred. Siinä kaikki. Ja sitten Rajuilma-kreivi von Vatsalihas raavas tarttuminen. Kyllä tästä on nautittukin. Se ei ole pelkästään kriitikkojen ylistämä - täydet viisi tähteä - ja fanien ( FANGGIRLS V""V ) kokema, jakama, huohottama ja huohottava proggis, toisenlaista osallistuvaa teatteria. Hyvin seksuaalinen, hauska ja interaktiivinen, verkkoon jakautuva ja jalkautuva. Mutta ei enää pro-aktiivinen? Halusin ehdottomasti viettää syntymäpäiviäni (vampyyrin syntymäpäiviä ei lasketa, alkavatko ne syntyhetkestä vai puruhetkestä? Hm.. ) Vampyyrien transsi (!) musikaalissa Helsingin kaupungin teatterissa, siksi otin liput jo syksyllä. Vai miten se oli. Sitten adikktioni lisääntyi kuukausi kuukaudelta, eri penkeillä istuen ja nähden miltein 360 asteisesti - kaiken! ;) ja huhtikuussa näin produktion huikaisevan monena iltana ja matinenana. Ei sille mitään että kaikki on täydellistä, tahtipuikosta kulmahampaisiin. On suomessa toki ennenkin tehty kiinnostaa teatteria, mutta kuinka mukavaa, että tämän näki Helsingissä, eikä tarvinnut matkustaa taas Lontooseen keikalle & teatteriin. Jim Steinmaninmusiikki flirttailee myös tangon, iskelmän, metallin, menuetin, rock n rollin, popin ja valssin, olisikohan wierner- vai weiner-valssin suhteen ;) Jim Steinmaninmusiikki rakastaa Mozartia, varsinkin Taikahuilua... joka kuuluu kirjastolaulusta - Kaikki nämä kirjat. Professori Ambronsius - tuo Rouva Shakaali, anteeksi rouva Chagal humahutti tutkivaa tiedemiestä niin tältähän meni taju kankaalle, ja meinasi polttaa - eh - johtokuntansa kynttilällä. Mutta Professori Ambronsius papattaa kirjojen ylistyslaulun - hei, pojatkin lukee - ainakin Kama Sutraa ja Ovidiusta - toivottavasti ;) - kuten Papageno loistavasti, tenorillaan, ja muistuttaa myös Disneyn pätkää jossa Aku Ankka yrittää epätoivoisesti kuvata ennalta-arvaamattoman hullua lintua viidakossa. Professori Ambronsius epäonnistunut pomminpurkaja ja tukka pystyssä kuin kapellimestari Herbert von Karajanilla - saa suurimman liikkumatilan komedialleen, ja mikäs siinä.
Kreivi von Krolock teki taikurin taitojaan eniten eilen 27.4.16. Huh. Ja Peacock-teatterissa tuli Sarah oli uusinut ilmeitään ja muudejaan, ja kuitenkin pysynyt mysteerinä, nuorena modernina naisena, joka haluaa nautintoja ja vaihtoehtoja... Vampyyrien tanssi on suvaitsevainen. flirttaileva ja toivokas musikaali, komedia, matka ja nautinto. Mutta viaton, pelokas Alfred on kaiken sydän. Pidän luvattomasti Johnny Deppin ja Simon Peggin hahmoista, jossa pää- tai sivuhenkilönä on mies, joka voi tuntea pelkoa ja pelkuruutta, siinä on jotain aitoutta ja luonnollista, ja hienoa komediaa verrattuna johonkin turhaan räiskeeseen jossa ihmimisyyden - tallo ne sylvester... Mutta Petrus Kähkönen on kyllä huippu, niin mykkäfilmissä kuin muissakin genreissä. Hän on koominen niin kuin Pirkka-Pekka Petelius pakottomasti, samoin kuten Nummisuutarien Esko - siis siinä vanhimmassa elokuvassa, on siinä jotain samaa kuin Shadow of Vampire elokuvan Jonathan Harkerissa jota näytteli mainio Eddie Izzard ( paitsi ilman mustaa kynsilakkaa, valitettavasti), ja samaa kuin Keanu Reeves niin ikkään Harkerina Bram Stokerin Dracula elokuvassa, jossa miestä viedään nautintoon kuin pässiä narussa - muka. Myös Keanua kuin Petrustakin riivaavaat hyrmäävät estottomat vampyyrinaiset, jotka eivät kärsi nutturasta eivätkä muutenkaan tiukasta piposta... Mutta onko musikaalin unikohtaus painajainen vai märkä uni? Onko sillä väliä? Olisi kiva nähdä Petrusta myös Burleskissa, siis Boylesquessa.
oikeasti kuuma...
Ja Herbert! Voi kuvata vain sanalla flamboyant.... Tanssi poika tanssi, pyöritä, lennätä pellavapäätä.. Vaikka pressanlinnassa tanssitaan valssia vain heterotyylillä, niin tässä on myös kaunista poika & poika -valssia. Kunhan kumpikin on täiskasvanu elikkä täysikäinen. Ja halukas. Vampyyrien tanssissa oli viittauksia Rocky Horror Picture Showhun (väärä kylpyhuone, kuinka Herbert viettelee Alfredin, tai siis pääsee hyvinkin pukille, ehkä, ja kuinka antautua nautinnolle ) sekä Ooppera kummitus tarinaan (urut), ja Luhrmanin Moulin Rouge musikaaliin ( raavaat uroot ravaavat lakana huntuna ), ja kaikkeen muuhunkin ihanaaan. Herbertin kuohkea fleda ja niittirannekkeet ovat seksikäs ja uhmakas kombinaatio Juhan af Gran & Billy Idol & Johnny Halliday...
Oikeastaan tämä on nerokas kokonaisuus kaiken kaikkiaan lahjakkailta ja ironisilta, ja itseironisiltakin ihmisiltä, jotka tuottavat nautintoa, mutta pohjalla on myös agenda suvaitsevaisuudesta... Suomeksi nämä laulut kuulostavat uskottavilta, koska ne esitetään aidosti ja tunteelta, mutta niissä ja sovituksissa on myös ripaus hulluutta, rajojen yli menemistä ja itseironiaa, niin yleisön ja kuin hahmojen tasolla ja kanssa.. Tämä kuulostaa suomeksi paljon paremmalta, verevämmältä ja monitasoisemmalta - tietenkään en ole nähnyt tätä muualla, ja puhun tekstaan vain englanninkielisestä laulusta. Ma aber Deutsch ist wunderbar zu sprechen und zu hören - Tanz der Vampire...
Vampyyrien tanssi on ohitse, nyyh. FANGGIRLS, #vampyyrientanssi, vampyyrien tanssi,
Kissataidetta, abstraktia taidetta, kissataidetta, musta kissa. Katutaiteen kerroksia, kissan raapaisuja, repeilyjä ( kun huomaa kunnon vitsin ), paperin repimistä, päälle liimaamista, päälle tuherrusta. Street art, urban art, abstract art, layers,
Olen aina pelännyt teatteria. Se saa aikaan tunteita. Tässä kuvassa kuitenkin Petrus Kähkönen väliajalla.
Pohjoisessa lapsuudessani
teatteri oli pyhää: salissa ei ryitä kun Veikko Sinisalo esiintyy. Esitys oli
niin verevä ja hurja, ja ihmiset keskittyivät, koska tapahtumat olivat harvinaisia.
Nyt teatteriin (oopperaan, musikaaliin, leffafestivaalille, keikalle) on helppo
mennä, niin Helsingissä, Tallinnassa kuin Lontoossakin. Balettia Leningradissa.. Lippuja voi varata
vaivatta, koska verkossa olemme yhtä suurta perhettä. Mutta onko ihmisellä
varaa mennä teatteriin? Teatterilipun hinnalla ajaa kuukauden bussilla,
ratikalla ja metrolla Helsingissä ilmaistapahtumissa kiertäen, pulloja tai
sieniä keräten, valokuvaten ympäristöä, ja esim. kouluun tai vuokratöihin. Ihmisellä
ei ole enää varaa mennä teatteriin, tai se raha on muusta pois. Mutta jos
kuitenkin sijoittaisi. Erityisen hienoa on erityistarjoukset, äkkilähdöt ja
muut kampanjat. Taiteiden yönä vaan tungos ja jonot niin suuria.
Nyt olen vieraillut katsomassa addiktioita & levottomuutta
aiheuttavaa Vampyyrien tanssi musikaalia. Roman Polanskin alkuperäisteoksessa Vampyyrintappajat - anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani komediassa 1960-luvulta Sarahin roolia näytteli kukoistava Sharon Tate hyvyttä ja postitiivisuuta hehkuen, Tizianin kultainen sävy hiuksissaan. mansonin perhe murhasi hänet.
Eilen tuli hyvin ahdistava dokumentti Uusi Kino: Elämä Mansonin jälkeen jossa haastateltiin "Charles Mansonin kulttiin ja "perheeseen" kuuluneesta Patricia Krenwinkelistä, joka vuonna 1969 osallistui Mansonin määräämiin murhatekoihin. " Lainaus Yle Areenasta.
Ja huomasin: on kulunut monta vuotta,
etten ole nähnyt yhtään näytelmää Suomessa. Olen kyllä monenlaista performanssia
ja ilveilyä nähnyt, mutten teatterin lavalla.. Ja tietysti myös burleskia... Varietee, vaudeville esim Sparksin keikalla... Ja sadomasokistisia esityksiä, sessioita ja muita alakulttuurien juttuja.
Ei
Suomen ole tarvinnut hävetä näytelmiään, päinvastoin. Muistoja, joista ei ole
valokuvia eikä dataa, paitsi lippuja. Mitä muistoja. Mitä muistoja? Aika kultaa
muistot ja huulet…
1980-luvulla Yksi lensi yli käen pesänenglannikielinen
versio oli vähintäänkin päheä, tällaisen kärsivän Wernerettan nähdä, Weltschmerz. Koska Chief oli
niin hotti alkuperäiskansalainen, että. Ken Keseyn kirja oli tullut luettua
tietenkin.. Molieren jutskia näkyi koulun pakkopullana eli Lääkäri vasta väkisin – mutta kuinka
upeaa on nyt huomata, miten ennen oli varaa koululaisilla mennä teatteriin! Nyt
koulussa meuhkataan että jokaisella pitäisi olla tabletti. Anna mun oksentaa.
Itse olen multimedian tekijä ja monimediatoimittaja, mutta rajansa kaikella,
rahan- ja luonnontuhlauksella. Liitutaulu kelpaa kyllä. Tärkeintä on, että
koulussa on opetusta ja ruokaa, joka ravitsee.
Family Affairs ensi-ilta & näyttely 1993
Ryhmäteatterin Lääkäri vasta väkisin / Lääkäri vastoin tahtoaan päivitti minut
istujana 1990-luvulle. Samoin Romeo
& Julia Suomenlinnassa on unohtumaton 1990-luvun nautinto. Yllättävän
paljon olen nähnyt natseja lavalla ( Bent, Cabaret, Producers ), ja muutakin
kauhua ( Sweeney
Todd ). Oooperan kummitus on
piirtynyt verkkokalvolle niin lontoolaisessa musikaalissa kuin Helsinginkadun
oopperassa. Topi Mikkola on vetänyt Rosa
Liksom –monologeja useasti ja kiitetysti sellainen pilke ja lämpö
silmäkulmassaan että välillä on ihan kiva istua kiikkustuolissa. Liksomin Family Affairs ensi-ilta tuli
nähtyä, toki. Paljon amatööriteatteria ja iltamia jossa on lyhitä näytöksiä kuin singlejä... Mutta missä ne muut näytelmät on? Pessi ja Illusiaoli hieno pieni näytelmä ulkoilmassa Aavasaksan vaaralla. Koulun joulunäytelmiä ei lasketa? Amatöörien esityksiä, murreteatteria, ilmaisia ja maksullisia tapahtumia.
Ja ennen kaikkea. Lopettiko jumalan Teatteri Kekkoslovakian?
Vampyyrin tanssia olen seurannut seka sosiaalisena mediana ja verkkona, lankasuttunakin.. Että osallistuvana teattrina. Onko teatteri sitä mitä tilaa? Pelkään myös taikureita, eritoten Carl-Einar Häckneriä joka taikoo rintsikatkin pois, ei niin emansipoitunutta varieeteeta jaksa. Ja se on niin out of season - polttaa liivinsä. Paitsi ei hän niitä polttaisi. Silinteriherran moottorisahashow pvc-housuissa on varsin virkistävää seurata - televisiosta. Kerran olimme kehitysvammaisten kanssa katsomassa kuinka Iiro Viinanen eikun Iiro Seppänen taikoi jotain pois. Muistini ehkä? Kehitysvammaiset porukan jäsenet olivat innoissaan mahdollisesta lavalle pääsystä, minä taas en... Jotkut nauttivat parrasvaloista, ja osaavat olla niissä. Toiset taas ei..
Toisaalta on makeaa, että friikisirkukset freakshowt ja sideshow artistit pääsevät esiintymään ennen bändiä, kuten ainoa naispuolinen miekannielijä Lucky Hell. Tässä alakuvassa kuitenkin Nalle Virolaisen piercing show, vuonna 1993, Tavastialla. Yleisö EI saanut osallistua...
Alla sitten ooppera-kuvia, kun en teatterilipuistani löydä kuvia...
Lontoon surkeimmat piirakat tekee Mrs Lovett, mutta missä kengissä!
Season elokuvafestivaalien ehdoton herkku olin mielet räjäyttävä Forbidden Room, jossa Udo Kier
oli niin ominaan. Toinen 70-luvun dekadentti, Charlotte Rampling on mukana. Hassua, että elokuva oli valtavan outo ja tuttu yhtä aikaa... Tehokeinoinaan se alkoi outodesta ja kehitti itse itsensä, myös kirjaimellisesti... Keksi itse itsensä, kumman äärellä, leikkaa ja liimaa, kollaasi ja
Tajuttoman kaunis elokuva. Kuten Ed Wood teki elokuvansa eri aineksista hyvin postmodernilla ja multimediaa ennen aikaisesti käyttäen. Elokuvan tekijäksi sopisi hyvin Crispin Glover, mutta tämän elokuvan ohjasivat Guy Maddin ja Evan Johnson. 1920-mykkäelokuvien estetiikka on tiiviisti näköjään opiskeltu, kuten Häxan, Tohtori Caligarin kabinetti ja Nosferatu, ja se sopii psykedeelisen happoajan kuvakerronnan kanssa, jossa olanyliheittimelle viskattiin kaikkea jännää joka heijastui seinälle ja oltiin niinku häppeningeissä. Myös 1940-luvun film noir ja eksoottinen kauhu, kuten I walked with a zombie heijastui hienosti impulsseista. Geraldine Chaplin tarttuu ruoskaan, ja...
Muuta oliko tämä vain Fantastinen matka ( Fantastic Voyage, 1966) elokuvan uusintaversio?
Oikea elokuva elää! Huhut elokuvan kuolemasta liittyy vain johonkin kertakäyttö-paskaan, blockbustereihin ynnä muihin, joiden tarkoituksena on myyjä krääsää, ninjanukkeja ja lemunaatimukeja. Lounaslaukkuja ja terottimia. Elokuvaan sopii erinomaisesti Sparksien vaudeville, josta ylin viideo: ‘The Final Derriere’, a song of anguish, bottoms and lobotomies..
Elokuvan IMDb
#Sparks #vaudeville #ForbiddenRoom #UdoKier #mindblowing #psychedelic into #1920s cinema #Häxan #1960s happening
Vampyyrien tanssi. Vasta neljäs kerta tässä kuussa. Kiiluvin tai kiiltävin silmin Alfred elikkä Petrus Kähkönen veti, jakoi, lauloi ja antoi kauden emotionaalisimman balladin Sarahille, jonka jo odotti lopettavan vedellä lotrailun & kreivin odotuksen... Siinä oli kaikkensa antaminen, kaikkensa peliin pistäminen - ja likka vaan haaveilee punaisista saappaista. Tämä projekti on ollut toisenlaista osallistuvaa teatteria... Sami Kuoppamäki soitti kuin perkele. Pervert eikun Herber tvon Krolock ( Samuel Harjanne ) Herbertillä oli jo kohta Juhann Af Grann mittaluokkaa pöyhkeällä kampauksella. Hienoa!
Today 12,4,16 was very theatrical day. First seminar at theatre academy about unauthorized #streetart. Then this. Was third time I saw this. In #SamiKuoppamäki veti kuin perkele.
#vampyyrientanssi hktfi